tiistai 28. lokakuuta 2008

Ihanaa kun tulit käymään!

Kaikille hullun hauskoille tyypeille hieman iltalukemista ja kuvia tekemistäni päähänpistoista. Osa ompeleista on kieli keskellä suuta tehty kirjoista ja kansista ja toiset matkimalla puhtaasti muita joilla mielikuvitus laukkaa enemmän kuin itsellä. Jos siis näet tutun öhkämönkiäisen tai kassin se saattaa olla kopioitu juuri sinulta! Tämä on ensimmäinen blogini, mutta tutiskaa ammattilaiset, taidot harjaantuu pikku hiljaa..


Miten se onkin, että välillä haluaa haudata tuon ompelukoneen jonnekkin todella syvälle ja välillä se saattaa vallata tuon pöydän kaikkine kankaineen useiksi kuukausiksi. Uusin villitys meillä on ehdottomasti Tilda! kun kaikki kankaat kotona alkoi olla vaaleanpunaista ja vaaleansinistä mustan sijaan kysyi mies tuimana: "ollaanko me raskaana?" Ei, ei me olla. Meillä on vaan nyt tämmönen vaihe menossa..


Kuvat ovat vielä surrkeita ja kännykällä otettuja. Odotan kovasti pukilta uutta kameraa, saa nähdä olenko ollut kiltti. Rakastan tilannekuvia tai esineitä ja asioita mihin liittyy muistoja ja tunteita.
Olen hukuttautunut usein Tilda-sivuille tuntikausiksi vain tuijottelemaan muiden tekemiä ihania töitä.


Perin rakkaalta mummiltani öljyvärit pari vuotta sitten ja heti harjoitukseksi vetäisin jotain kivaa tavallisiin kiviin,kesken, joten nallemme on tällä kertaa rampa. Tämän jälkeen olen antanut lahjaksi milloin Viivi&Wagner ja Kamut-kiviä. Pieni pintalakka päälle ja se on siinä. Sitä saa kumman herkästi ihmiselle hymyn aikaiseksi kun muistaa pienellä lahjalla. Tätä aikaisemmin koskin siveltimeen n. 10v sitten.. hetki vierähti ja mummi taisi olla ylpeä.

Kotona on kiva muutenkin puuhailla kaikenlaista. Isona sitten meillä on miehen kanssa oma autotalli jossa touhuta yhdessä-siis huonekaluja, ompelua ym operatsuunia. Sain sukulaiselta vaarini 40v sitten antaman kastin, maalatessa huomasin värieron...vielä lasi päälle ja seinälle. Isovanhempieni sota-ajan merkit, vanhat kolikot ja ikonit saavat kodin uudesta kastista ja vanha viedään ullakolle.Voitteko kuvitella, että meidän ukkeli kutsuu mua hamsteriksi kun vanhoista esineistä ei voi luopua? Pösse, käynpä antamassa muuten luunapin ihan ohimennessä..


Ensimmäiset "Tilda"-maiset teokset tuli patakintaiden muodossa tehtyä. Vain käsinkudottua pitsiä (kaupasta peräti) ja siihen upotettua beigeä satiininauhaa. Kangas oli loistava löytö Ikeasta 2,90€/m köyhdyin! Tutkittuani muiden tekeleitä hiffasin etten ollut ainut joka teki löydön..kintaat on helppo tehdä, aikas nopeastikin ja niille on tarvetta melkein jokaisessa casassa.Pukin konttiin.. Miespuoleisille ystäville ja sukulaisille sitä on tehnyt myös hämähäkkimies-kankaasta eli ikinä ei voi olla liian tylsää! Vasemmalla valmiit kintaat ja vieressä pieni pussukka nalle-napeilla jonkun lapsille vaikka kyläreissulle mukaan? pohja pahvista ja käsipidike/ripustin päässä. Kaikki sokeat bythonit, älkää nuolko ruutua liian läheltä.


Ehkä se johtuu näistä värivalinnoista, mutta suurin osa ompeleista on tehty lapsille. Tässä kopioitu pussi laasten tavaroille jossa sekoitettuna Marimekkoa, Pentikkiä ja Ikeaa. Ehkä taskun kohdalle saisi kirjailtua nimen? Näyttää aika tylsältä.. liian vähän pitsiä ja liikaa beigeä, vai? Hengari on muisto omasta lapsuudesta!





Lopuksi laitan paljon syrämmiä mun pupulle. (Jos ihmettelet kuvan tapettia taustalla, tunnet myös varmasti pientä sympatiaa minua kohtaan. Meidän herran psykedeellinen -omasta mielestä uber hieno- tapetti..) Voi miettiä miksi kävelen arskat silmillä kotona..


Ei kommentteja: