torstai 29. marraskuuta 2012

Nessut esiin!

Nih ja tällä kertaa ihan itselleni. Lehdessä oli juttua hetki sitten, että psykopaateilla ei ole hajuaistia... noh, tämän flunssan seurauksena tämähän voisi olla tällainen sivuoire?? Onkohan siihen lääkitystä? Ja kuka kieltää ettei sairaana saa tanssia kotona tai että sitten pitäisi olla NIIN sairas ettei jaksa ommella? Hmh, höpö höpö kun kerrankin saan rauhassa tässä puuhata niin mikäs siinä, kaikki ilo irti.

Naapureiden iloksi kaivoin jo joulukoristeitakin esiin. Taisi muutama naapuri saada slaagin? Olen aina meidän portaassa se ensimmäisenä joka kaivaa ne koristeet esiin ja myös se viimeinen joka ne laittaa pois. Joulunaika on niin ihanaa!

Asiasta kolmanteen.. halusin jollain lailla muistaa päiväkodin hoitajia, vaikkakin he toivoivat vanhempien mielummin muistavan lapsia ja tuovan jotain kivaa päiväkotiin kunnan tiukasta rahapoliitikasta johtuen. Sinitarra oli toivomuksena meille ja sitä heille hankitaan, mutta jotain heille itselle.. meidän lapset on sellaisia rasavillejä, että jos ei muuta niin sympatiasta kun joutuvat kaiket päivät paimentamaan meidän pieniä teletappeja. Ja pari iltaa sitten tein jokaiselle hieman omanlaisensa riipuksen. Tässä ensimmäisestä kuva, joka jäi sitten harjoituskappaleena minun laukkuuni.


Kaikissa oli pieni riipus myös johon saa pienen kuvan liimattua halutessaan (riipukset Tiimarista). Päälle vielä kuulemma Glossy Accentia tai vesi-erikeeper sekoitusta niin kuva ei näytä ensimmäisen sateisen päivän jälkeen isoäidiltäsi (ellei kuva ole hänestä ;) ).
Toivotaan, että tykkäävät. Muut helmet taitavat olla Sinellistä tai omasta jemmasta.


Ja oijoi!! paketti Royal-tuotteelta löysi tiensä meille. Osa on jo pesty ja onkin jo kuivumassa.. Tässä on monia ihanuuksia, joita en nyt kaikkia viitsi lähteä luettelemaan. Lisäksi pari yksiväristä trikoota vielä kaveriksi painetuille kankaille. Sormet syyhyää ja täytyy nyt vielä kerran käydä nuo kaavalehdet läpi ennen kuin päätän mitä näistä teen.


Tuossa yks päivä tein muutaman erilaisen pussukan ihan näppituntumalla ja tässä on yksi niistä. Tuollainen kassiin tai farkun solkeen tai jonnekkin roikkumaan pini pussukka. Siihen mahtuu kätevästi avaimet tai pieni puhelin ja hieman rahaa. Ihan söpöjä vaikka itse sanonkin. Äitini kun näki ne niin hän vei ne kaikki, että en siis vienyt niitä töihin myytäväksi vaikka ensin niin ajattelin. Ehkä näitä pitää sitten tehdä vielä lisää.


 Muutaman päivän minua tuijotelleet ja valmiiksi leikatut Pitkät Jussit odottivat ompelijaansa ja tänään kaiken tukkoisuuden keskellä sain ne vihdoin pois pöydältä. Taas pukin konttiin yhdet "mamikset". Onneksi kaikki meidän tuntemat pikku miehet (sukulaiset ja kaverit) ovat meidän hra L:n kokoisia. Eli samoilla kaavoilla voi leikata kaikki valmiiksi, how cool is that? 110cm mennään ja nyt voikin hieman apinoida. Eurokankaasta mukaan tarttunut apina-kangas sopii vallan mainiosti tuollaisille 2-3vuotiaille pojan viikareille, eikös?
Pyllypuolen kankaan olin leikannut vahingossa tuplaten, joten kangas on ommeltu nyt tuplaten. Kirjaimen A silitin myös pyllyosaan saajan mukaan.



Vielä viimeisenä melkein valmis kauluri. Nepparit vielä puuttuu, mutta en ole iltaisin viitsinyt hakata niitä paikalleen kun tullaan yleensä niin myöhään vasta kotiin.. Nurjalla puolella ihanan pehmeä fleece ja oikealla puuvillakangasta. Ettei tulisi liian tylsä niin Homemade-tekstin lisäksi pari silitettyä perhosta kaveriksi. Tuntuu, että tämäkin löytää tiensä pukin konttiin.
Ja niille jotka eivät aikaisemmin ole lukeneet blogiani niin tämä kauluri kiinnitetään lapsen kaulan ympäri ja nepparilla sen saa helposti kiinni sekä auki. Se on leveä myös niskasta, joten ei pääse kylmä kiusaamaan. Itselleni ja isille pitäisi tehdä myös omat. Hmm.. herralle ei ehkä kelpaa mikään pupukangas eli täytyy tutkia mitä jemmasta löytyy.


Ihania tonttuaskareita teidänkin kotiin! Nauttikaa näpertämisestä se on sallittua ny!

Mama knows best

Ei kommentteja: