sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Taisin unohtua arkeen..

ja aina kun olin tulossa päivittelemään blogia, tuli mieheni hätistelemään minut koneelta.
Mutta täällä ollaan! 
Tuntuu, että joka paikkaan pitäisi ehtiä ja kaikkia haluaisi taas muistaa. En ole vieläkään saanut muistettua kaikkia päiväkodintätejä ja tämänkin yritän korjata tällä viikolla vielä.

Nyt viimeinenkin pieni Tiitiäiseni on muuttamassa Menninkäisiin ja tädeille tein jokaiselle ruttuisen pihapipon. Vaikuttivat itse olevan innoissaan ja se oli kiva kuulla.


OHO! Itse testailemassa pipoa!
 
Lapset kasvaa ja leikit muuttuu,
tutut kasvot jotka päivittäin näin –
nyt uupuu.
Ette taida tietää kuinka montaa sydäntä kosketatte,
pientä ja särkyvää hellästi hoidatte.
Vaikkei päivittäin sitä sanota kasvokkain te meidän perheeseen osin kuulutte,
ja he huomaavat jos siitä puututte.
Haikein mielin lähtee viimeinen teiltä Tiitiäisiltä,
ihanat muistot jäi päiväkodin
vuosilta ensimmäisiltä.

Lisäksi pikkulinnut kertoi kun tiedustelin tarpeita, että ihanat perhetuttumme kaipaavat mökilleen kylttejä mm. pelastuslaitosta varten. Vanhasta jemmasta löytyi pari vuotta sitten sahattuja puupaloja ja ne saivat hieman maalia ja lakkaa pintaan - nyt täytyy vain toivoa, että kestävät myös talvet ulkona. Ajattelin, että näihin on helppo iskeä naula ja paksu oksa kiinni kuin kyltiksi ja upottaa maahan. 3:lla samanlaisella palasella saa levitettyä niitä muuallekin kuin vaan rantaan. Ihana fiilis kun pääsee yllättämään itselle tärkeitä ihmisiä :)


Ensin hioin puuta ja putsasin sen, sen jälkeen vapaalla kädellä hahamottelin numerot ja vedin maalilla. Päälle reippaasti suihkutin lakkaa.

Tässä vielä tädilleni antama säilytys puutarhavälineille:

Eli mustassa henkarissa roikkuu hyvin tuetut isot taskut. Sisältä ovat myös mustat eli pienet multaiset osumat eivät haittaa lainkaan. Kankaina mustaksi värjättyä suomalaista farkkua ja netti kirpputorilta ostamaani Marimekon Puutarhan parhaat -kangasta.

Famolle täytyy tehdä samanlainen!

Ajattelin ensin jonkinlaista essua, mutta niin se ajatus muuttui siinä matkalla - eihän he mitään essuja käytä. Tämä oli sellainen mitä olen vain pitkään halunnut kokeilla tehdä.

Lisäksi olen päällystänyt taas pieniä tuoleja, maalannut kiviä, ommellut tytölle vaatteita ja käynyt Lankamaailmassa hakemassa bambu-lankaa ja matonkuteita eli sormet ovat edelleen ihan tulessa! 


Ei kommentteja: